Erään kummin kokemuksia veteraanikummitoiminnasta ja syksyn kuulumisia

Olen edelleen viikoittain käynyt veteraanikummityttöjeni luona. Molemminpuolinen kiitollisuus tapaamisissa on joka kerta läsnä. On kiitollisuutta tapaamisista, toisen välittämisestä ja toiselle hyvän mielen tuottamisesta.

Yleensä sama rytmi jatkunut kuin aina ennenkin eli olen ensin mennyt toisen luo ja sitten olen hakenut toisen mukaan kahvi- ja keskusteluhetkeen. Käymme läpi kuulumiset ja juttelemme mm. maailman menoa. Presidentin ja hänen vaimonsa vauvauutista läpi käyty yms. Välillä olen mennyt ensin toisen luo ja ollut tunnin verran hänen luonaan ja sitten mennyt toisen luo ja ollut tunnin hänen luonaan.

Mutta harmiksi, nyt kesästä lähtien, syksyn mittaan toisen kummityttöni vointi on heikentynyt. Olen seurannut surukseni tätä tapahtumaa, kuinka silminnähden muutosta tapahtuu. Yksi kerta oli erittäin huono päivä, mutta pienen keskustelun ja pienen kevyen hieronnan/ihan vain hellästi kädellä jalkoja ja käsiä koskettelin, sain kummityttöni ylös sängystä kortinpeluun mainiten ja ei muuta kuin kortit esiin ja hieman lisää vaatetta päälle ja kortinpeluu alkoi ja ilmekin kummitytölläni parani.

Olen nyt käynyt myös sairaalassa tämän toisen luona. Toisen luona normaalit kahvitteluhetket jatkuvat normaaliin malliin. Olen myös välillä soitellut kummityttöjen kanssa, aluksi en antanut puhelinnumeroani, mutta päädyin siihen, että tallensin heidän puhelimiinsa numeroni.

Halaus kummityttöni, nähdään taas.

Veteraanikummi